Suvilahden Kulttuurikeskus
Suvilahden kulttuurikeskus on entinen sähkövoimala ja kaasulaitos, jonka ovat ottaneet omakseen monenlaiset kulttuuritoimijat.
Suvilahti on jatkuvasti muuttuva ainutlaatuinen teollisuusmiljöö: vähintäänkin alueen graffitiseinä on joka päivä eri näköinen. Suvilahdessa tuotettiin kaasua ja sähköä kaupunkilaisille, kunnes 2000-luvulla energian muoto vaihtui kulttuuriin. Suvilahden ovat ottaneet omakseen monet kulttuuritoimijat sekä suurten yleisötapahtumien ja festivaalien järjestäjät.
Suvilahden entisen sähkövoimalan ja kaasulaitoksen alueeseen kuuluu yhdeksän rakennusta; Voimalaitos, Makasiini, Tiivistämö, Puhdistamo, Konttori, Kojehuone, Mittarikorjaamo, Porttirakennus ja Valvomo sekä 2,5 hehtaaria piha-aluetta.
Kaupungin maamerkeiksi muodostuneet teräksinen ja tiilinen kaasukello ovat Helsingin kaupungin hallinnassa. Tiilinen kaasukello on peruskorjattu ja teräksisen kaasukellon korjaustöiden suunnittelu on aloitettu. Kunnostaminen mahdollistaa kaasukellojen muuntamisen myöhemmin kulttuurikäyttöön.
Alueella on pysyvä graffitiseinä, joka sijaitsee Helen Sähköverkon sähköaseman ympärillä.
Suvilahdessa voi vierailla ravintola Peloton Cycling Eateryssa, Stadin Panimobaarissa, Cirko – uuden sirkuksen keskuksessa, tapahtumakeskus Tiivistämöllä, Oranssi ry:n kulttuurikeskuksessa, Make Your Mark garage/galleryssa ja Södervik Galleryssa. Lisäksi Suvilahdessa on vuokralaisina lukuisia luovan alan toimijoita ja taiteilijoita.
Helsingin kaupungin omistama Kiinteistö Oy Kaapelitalo on hallinnoinut Suvilahden aluetta vuoden 2008 alusta lähtien. Yhtiö peruskorjaa ja vuokraa vanhoja teollisuusrakennuksia taiteen, kulttuurin ja luovan alan tarpeisiin.

ERIH Member
Suvilahden kulttuurikeskus
Sörnäisten rantatie 22
00540 Helsinki

Kohokohdat




Historia
Helsingin kaupungin omistamat energiantuotantolaitokset toimivat vuodesta 1910 lähtien rinnakkain Suvilahdessa. Sähkö- ja kaasulaitostoiminta oli kunnallistettu vuosisadan alussa. Aiemmin sähköä ja kaasua tuotettiin yksityisissä yrityksissä.
Sähkövoimala ja kaasulaitos käyttivät kumpikin raaka-aineena kivihiiltä. Suurin osa hiilestä kuljetettiin meriteitse, joten laitosten piti olla lähellä satamaa. Lisäksi rautatien läheisyys oli tärkeää kaasutehtaan sivutuotteiden (mm. koksin) kuljetusten takia.
Tuotantolaitokset rakennettiin vuosina 1908-1910 saman arkkitehdin, Selim A. Lindqvistin suunnitelmien mukaan ja insinööri Jalmar Castrénin rakenneratkaisuin. He hyödynsivät rakennuksissa edistyksellistä teräsbetonitekniikkaa. Tyyliltään rakennukset edustavat nk. wieniläisjugendia.
Suvilahden teolliseen kokonaisuuteen kuului alun perin kaksitoista rakennusta. Niistä on jäljellä yhdeksän: Voimalaitos, tiilinen kaasukello, Makasiini, Tiivistämö, Puhdistamo, Konttori, Kojehuone, Mittarikorjaamo ja Porttirakennus. Melkein kaikkia rakennuksia on muutettu alkuperäisestä.
Kun kaasutehtaan toimintoja vuosien varrella muutettiin, alkuperäisistä rakennuksista kolme purettiin. Yksi niistä oli uunihuone, joka oli valmistuessaan Suomen korkein teräsbetonirakentein toteutettu rakennus. Lisäksi purettiin pieni vesikaasukello sekä ammoniakki- ja vesikaasutehdas.
Suvilahden uunihuoneessa valmistettiin raakakaasua kiviihiilestä polttamalla. Kaasulaitoksen tuotantoprosessissa raakakaasu jalostettin ja puhdistettiin kaupunkikaasuksi, joka säilöttiin kaasukelloihin ennen jakelua kaupunkilaisille.
Perustamisvaiheen jälkeen Suvilahteen rakennettiin useita rakennuksia, joista on jäljellä Valvomo ja teräksinen kaasukello. Viimeiset vuosikymmenet kaasulaitos käytti kivihiilen sijaan raaka-aineena öljyä. Sähköntuotanto Suvilahdessa päättyi vuonna 1976 ja kaasuntuotanto vuonna 1994.
Linkit
Tutustu Suvilahteen lisää!
https://www.suvilahti.fi/fi/tietoa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suvilahti_(Helsinki)
Suvilahti European Route of Industrial Heritage -sivulla:
ERIH:n sivu:
Tutustu myös muihin energiatuotannon teollisuusperintökohteisiin ERIH:ssä: https://www.erih.net/i-want-to-go-there/themeroute/application-of-power/









