Juankosken Ruukki

Juankosken ruukki on vanhin Suomen järvimalmiruukkikokonaisuus ja lisäksi yksi Suomen laajimpia ja parhaiten säilyneitä ruukkialueita. Vesivoiman, loputtoman puuaineksen ja vesireittiyhteyksien varaan perustettu rautaruukki synnytti tiiviin tehdasyhteisön keskelle pohjoissavolaista korpimaisemaa.

Tehdas oli monella tavalla merkittävä. Raudan, puuhiokkeen tai kartonginvalmistuksen lisäksi tehdas harjoitti maataloutta puutarhoineen ja navetoineen, rakensi työväelle asunnot, saunat ja pesutuvat, ylläpiti kauppaa, järjesti harrastustoimintaa ja urheilukisoja, sai lapset kouluun ja huolehti vanhuksista.

Juankosken historiaan pääset sukeltamaan kattavasti Museo Brunoussa, Juankosken tehtaan- ja työväenmuseossa, joka valittiin Itä-Suomen vuoden 2024 paikallismuseoksi. Ruukkialueen opaskylteistä puolestaan löydät historian eloon herättävät AR-videot, joihin voit tutustua myös kotisohvalta käsin atla.fi-palvelusta.

Vuosi 2026 on monella tavalla merkittävä juhlavuosi Juankoskelle, sillä ruukin perustamisesta tulee kuluneeksi 280 vuotta, Patruunanmäen kartanon valmistumisesta on vierähtänyt 200 vuotta ja lisäksi perinteikäs tunnelmanluoja, puhallinorkesteri Juantehtaan Soittajat ry juhlii 140-vuotissyntymäpäiviään.

Kotisivut

Juankosken Ruukki
Juankoskentie 7
73500 Juankoski

Kohokohdat

Historia

Vuonna 1746 manttaalikomissaari Brynolf Brunou ja hänen kanssaosakkaansa, mm. Kuopion silloinen kirkkoherra Henrik Argillander, saivat Tukholman vuorikollegiolta luvan perustaa rautaruukki Kuopion pitäjään Juckais-joen varrelle. Erikoisuutena oli ainoastaan järvi- ja suomalmin käyttäminen raudan valmistuksen raaka-aineena.

Ensimmäisen sadan vuoden aikana ruukin perustajat ja heidän jälkeensä Tigerstedtien aatelissuku koettivat saada Strömsdalsbrukin tuottamaan rautaa kannattavasti, mutta huonolla menestyksellä. Raaka-aineen ja ennen kaikkea hiilen saanti oli vaikeaa, koska paikalliset asukkaat eivät hyväksyneet ruukin toimintaa ja puitten kaatamista hiilenpolttoa varten heidän kaskimailtaan. Menetelmätkään eivät olleet kovin kehittyneitä, joten raudan laatu oli heikkoa. Vasta venäläisen Ponomarev-suvun aikana 1800-luvun loppupuoliskolla raudan laatu parani, tuotantomäärät nousivat uusien tuotantomenetelmien ansiosta ja myös siksi, että jonkinlainen sopu paikallisten asukkaiden kanssa oli saavutettu. Omassa konepajassa valmistettiin monenlaisia kotitaloudessa ja maanviljelyssä tarvittavia rautaesineitä ja koneita, myös turpiineja sahojen ja myllyjen tarpeisiin. Saimaan kanavan valmistuminen 1856 edesauttoi kaupankäyntiä myös uuteen pääkaupunkiin Pietariin. Strömsdalsbruk-Juantehdasta pidettiinkin 1800-luvun lopulla yhtenä maan parhaiten hoidetuista teollisuuslaitoksista.

Paroni, vapaaherra Anton von Alftan osti ruukin 1904. Järvimalmista tehdyn raudan hinta oli laskenut, mikä osaltaan vaikutti siihen, että hänen alaisuudessaan käynnistettiin tuotantosuunnan muutos. Rautaruukin vastaiselle rannalle rakennettiin ensin puuhiomo ja muutamaa vuotta myöhemmin aloitettiin pahvin valmistus. Tätä toimintaa jatkoi vuodesta 1915 alkaen Kymi-yhtiö. 1970-luvun alussa Juantehtaasta kehitettiin laadukkaan graafisiin tarkoituksiin soveltuvan taivekartongin tekijä. Kymi-Kymmene myi Juantehtaan Stromsdal Oy:lle 1988 ja pakkauskartonkien tuotekehittely jatkui erityisesti ruokapakkauksiin tarkoitetun ympäristöystävällisen kartongin aikaansaamiseksi. Tuotekehittely onnistui, mutta taloudelliset satsaukset kehitystyön lisäksi moderneihin päällystyskoneisiin ja viimeistelyyn olivat niin suuret, että laman aikana 2008 yhtiö ajautui konkurssiin. Kolmisen vuotta myöhemmin tehdas siirtyi Premium Board Finland Oy:n omistukseen.

Historiallisen elämän raamit ovat vielä helposti löydettävissä ruukkialueella. Aluetta vaalimaan ja kehittämään on perustettu yleishyödyllinen osakeyhtiö Pukkikallion Kehitys Oy. Mukana alueen kehittämisessä ovat myös Patruunanmäen kartanon uudet yksityiset omistajat.