Kohokohdat

Historia

Alueen rakennuksista vanhin, alkujaan kattamaton suodatinallas, valmistui vuonna 1876 ja punatiiliset suodatinhallit rakennettiin vuosina 1897-1951. Nykyisellään pyöreässä suodatinhallissa on Tekniikan museon päänäyttelyhalli ja myös saaren muissa punatiilisissä rakennuksissa on museon toimintoja. Alueen rakennuksista pikasuodatinhalli (1909) on entisöity 1920-luvun asuunsa ja on auki yleisölle. 

Alueen teollisen rakennusperinnön kokonaisuuteen kuuluu Kuninkaankartanonsaaren vastarannalla sijaitsevat höyryvoimalaitos, vesivoimalaitos ja mylly, sekä padon reunalla sijaitseva pieni vedenottamo. Myös nämä kaupungin omistuksessa olevat tilat ovat matkailijoiden nähtävissä, mutta niiden sisätiloihin ei ole nykyisellään pääsyä.

Helsingissä alettiin 1860-luvulla suunnitella vesijohtolaitosta riittävän vedensaannin turvaamiseksi. Paloturvallisuudesta huolestunut senaatti oli myös toistuvasti kehottanut Helsingin maistraattia ryhtymään toimiin vesihuollon järjestämiseksi. Vantaanjoen vesivarojen hyödyntämiseen perustuvan vesijohtosuunnitelman laati norjalaissyntyinen insinööri Endre Lekve. Kaupunki teki toimilupasopimuksen vesijohtoverkon rakentamisesta ja valmiin laitoksen hallintaoikeudesta berliiniläisen Neptun Continental Wasserwerks AG:n kanssa.

Vesijohtoverkon rakentaminen alkoi v.1872 yhtiön insinööri Robert Huberin johdolla.  Ensimmäiseksi 1870-luvulla rakennettiin uusi kivipato Vanhankaupunginkoskeen, turbiinipumppulaitos kosken länsirannalle sekä vesisäiliö, ns. Eläintarhan vesilinna Alppilaan.  Puhdistamaton vesi otettiin suodattimiin Vantaanjoesta, suodatettu vesi pumpattiin vesilinnaan koskesta voimansa saavilla vesiturbiinipumpuilla ja Alppilasta vesi johdettiin noin 20 km pitkää putkiverkkoa pitkin kaupunkiin. Vanhankaupungin vesilaitos valmistui 1876-77 ja siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen ja valvontaan v.1880.

Kolmen tuliputkikattilan höyrypumppulaitos valmistui 1889-1890. Sen 27,5 m korkea savupiippu on edelleen olemassa. Joen poikki rakennettu puinen kävelysilta korvattiin v.1889 rautasillalla. Uuden puhdistuslaitoksen yhteyteen joen toiselle rannalle rakennettiin vuonna 1909 sähkökäyttöiset keskipakoispumput. Turbiinipumppulaitos laajennettiin 1910-11 vesivoimalaitokseksi. Pumppulaitosta laajennettiin ja muutettiin 1920-luvun lopulla. Höyrypumppulaitoksen tilalle rakennettiin 1930-32 höyryvoimalaitos, jossa oli höyryturbiinigeneraattori ja kaksi höyrykattilaa. Vesivoimalaitos oli aktiivisessa käytössä v.1973 asti, jolloin vanhan voimalaitoksen tekninen käyttöikä päättyi, eikä sen ylläpitäminen ollut enää taloudellisesti kannattavaa.