Kohokohdat

Historia

Karhulan Teollisuuspuisto sai alkunsa vuonna 1887, kun William Ruth aloitti alueella teollisen toiminnan. Karhulan Teollisuuspuisto on yksi Suomen vanhimmista yhtäjaksoisesti toiminut teollisuusyhteisö. Karhulan Teollisuuspuisto on edelleen yhtä vireä, tehokas ja yhteen hiileen puhaltava kuin William Ruthin aikana. Globalisaatio on Karhulassa merkinnyt teollisuuden toimintakyvyn ja työpaikkojen säilymistä. Teollisuuspuistossa ja sen läheisyydessä on nähtävissä jokseenkin koko Suomen teollisen historian aikainen arkkitehtuuri. Vanhimmat tehdasrakennukset ovat nykyisin osana uudempia rakenteita, mutta William Ruthin kadun punaiset työläisasunnot rakennettiin heti teollisen toiminnan alkaessa 1880- ja 1890-lukujen vaihteessa. Karhulan keskustassa, suuren puiston keskellä on William Ruthin itselleen 1800-luvun lopulla kodikseen rakennuttama linnamainen Karhulan Hovi. Se on ilman muuta alueen komein rakennus, jonka arkkitehtuuri on peräisin ranskalaisista kartanoista.

Esivaiheet

Karhulan seudun teollisuuden esivaiheena voidaan pitää Korkeakosken putouksen partaalle vuosina 1563–1564 rakennettua vesisahaa. Saha tuhoutui Suuren Pohjan sodan aikana 1700-luvun alussa, mutta se rakennettiin uudelleen ja sahaustoiminta jatkui 1840-luvulle saakka.

Kymin kunnan nopea teollistuminen johti Kotkan kaupungin perustamiseen vuonna 1879, mutta myös muualle Kymiin perustettiin höyrysahoja, joiden rinnalle syntyi runsaasti muuta teollisuutta ja pienyrityksiä jo 1870-luvulla.

Karhula oli 1900-luvun alussa nopeasti kasvava teollisuusyhdyskunta, jossa työväestö muodosti selkeän enemmistön. Elämä rakentui tehtaiden ympärille: työ rytmitti arkea, mutta yhteisöllisyys, järjestötoiminta, työväentalot, osuuskaupat ja urheiluseurat loivat vahvan paikallisen identiteetin. Ahlströmin ja Karhula Osakeyhtiön rooli oli keskeinen – ne eivät olleet vain työnantajia, vaan myös asuinalueiden, koulujen ja palveluiden rakentajia. Työvoimaa Karhulaan tuli Kymin maaseudulta, muualta Kymenlaaksosta ja myös Karjalan sekä Savon suunnalta.

Työväestö asui tehtaiden rakentamissa puutaloissa, kasarmeissa ja omakotitaloissa, joita rakennettiin 1910- luvulla.

William Ruth (1839–1913)

Oli suomalainen vuorineuvos, yrittäjä ja teollistaja, joka perusti Karhulaan monialaisen teollisuuskeskuksen. Hän oli yksi Suomen teollistumisen avainhenkilöistä, mutta samalla omalaatuinen hahmo, joka nousi köyhistä oloista teollisuusjohtajaksi.

Ruth suunnitteli tehtaiden toiminnan tukemaan toisiaan. Voitaisiin sanoa, että tehdasalueella oli varhainen esiaste kiertotaloudesta.

Muutokset 1900-luvulla

Vuonna 1902 William Ruth muodosti Karhula Osakeyhtiön, jonka osakepääoma oli neljä miljoonaa markkaa. Karhulan tehtaat siirtyivät A. Ahlströmin omistukseen 9. marraskuuta 1915 6,5 miljoonan markan kauppahinnasta. Karhula Osakeyhtiö fuusioitiin A. Ahlströmiin 17. kesäkuuta 1941. Karhulan konepaja valmisti paperi- ja kartonkikoneita, kunnes Ahlström myi nämä liiketoiminnat Valmetille 1987 ja itävaltalaiselle Andritz AG:lle 2001. Karhulan lasitehdas oli loppuaikoinaan Suomen ainoa lasipurkkeja ja -pulloja valmistanut tehdas, jonka yhdysvaltalainen Owens-Illinois osti vuonna 1995 ja lopetti vuonna 2009. Ahlströmin lasivillatehdas toimi Karhulassa 1960-luvun alkupuolelta vuoteen 1982. Pumpputehtaan Ahlström myi vuonna 2000 sveitsiläiselle Sulzerille.